Siitä retkemme jatkui sitten kohti merenrantaa. Siellä Essi näki taas ihmeellisen otuksen.... Menimme molemmat kytikselle rantaan odottamaan ja olimme hiljaa. Essi varmasti oli hiljaisempi kuin minä. Minä tietysti kuvasin aina vähän väliä. Siinnä odotimme hiljaa ja odotus palkittiin. Sinisorsa pariskunta siinnä ui lähistöllä ja naaras oli sen verran utelias, että tuli lopulta tosi lähelle meidän passipaikka.
Essi tarkkaavaisena passipaikalla. Ei ole Essi koskaan noin läheltä sorsia nähnyt, joten pelkäsinkin, että hyppääkö se mereen... Onneksi ei.
Sitten mahtuivat viimeinkin samaan kuvaankin Essi ja sorsa.
Kyllä meillä oli Essin mielestä jännä retki eikä millään Essi olisi malttanut lähteä takaisin kotiin. Kotimatkalla nähtiin viellä yksi tuttu koiranpentu, ja sitä Essi vielä pääsi morjenstamaan niin johan oli Essillä retki :)
Kommentit